perjantai 16. huhtikuuta 2010

Holhousvaatimus Facebookille



Viime aikojen muoti-ilmiönä on liittyä yhteisöihin, että voisi erota niistä yksityisyyteen vetoamalla. Onko kyse siitä, että internet -yhteisöjen yksityisyydensuojassa on jotain oikeasti pielessä, vaan emmekö vaan kestä yhteisöllisyyttä, jota olemme viime vuosina kovaan ääneen hakeneet?

Otsikon yhteisö on ehkä tunnetuin esimerkki siitä, miten yksityisyydensuojasta voidaan keksiä juttua loputtomiin. Ihmiset haluavat suojaa erilaisilta, suurimmaksi osaksi teoreettisilta, uhilta ja syyttelevät näistä riskeistä yhteisöä, johon ovat vapaaehtoisesti liittyneet. Erilaiset asiantuntijat juuri tämän kaltaisilla blogeilla kilpaa yrittävät todistella niiden vaaroista, mutta…

Ne muutamat esimerkit, mitä tunnemme näistä toteutuneista riskeistä, ovat tapauksia, joissa työntekijä on saanut potkut haukuttuaan pomoaan verkossa. Osa taas on haastettu oikeuteen, koska levittelivät arveluttavia tai perättömiä juttuja ihmisistä tai tahoista, joista eivät pitäneet. Jotkut ovat huolissaan siitä, että julkisesti levitetty materiaali saattaa joutua jonkun käsiin, joka käyttää sitä väärin - toisin sanoen tienaisi sillä. Hetkinen…

Jos huutelen asiattomuuksia pomostani ja avoimen ravintolan oven ohi kulkiessaan pomoni kuulee tämän, onko vika ravintolassa, joka piti ovea auki? Jos haukun paikallisen koirakerhon ryhmäksi saamattomia vetelyksiä, onko vika marketin äänieristyksen, jos hyllyn toisella puolella ollut kerhon jäsen kuulee sen? Kun hermostun kumisaapasvalmistajaani ja alan levitellä perättömiä huhuja kumiseoksen jatkamisesta asbestilla, kenen vika se on, jos päädyn siitä oikeuteen? Jos jätän luomani teoksen lojumaan keskuspuistoon ja naapuri tienaa siivoamalla ja myymällä löytämänsä rojun eteenpäin, niin kuka siitä on vastuussa?

Emme siis ole pyytämässä suojaa, vaan holhousta. Että joku huolehtisi siitä, että suutuksissa sanotut lipsautukset eivät leviäisi ja että joku toimisi itsehillintänä meille. Että saisimme pelkkää ihanaa yhteisöllisyyttä, mutta mukavasti ja yksityisesti suojassa kotisohvallamme. Puolustamme anonymiteettiä henkeen ja vereen, koska kun anonymiteetti menee, joudumme itse vastaamaan sanoistamme ja teoistamme. Tulee mieleen Jukka Relanderin osuva lausahdus Ateenan Agorasta YLE Puheella kolumnissaan 11.5:
”Demokratian syntysijoilla ei huudeltu pimeiltä kujilta, että Sokrates on homo, vaan mentiin torille. Ihan päivänvalossa ja puhuttiin.”

Turvallisuus taitaa olla pelkkä tekosyy tämän keskustelun ylläpitämiselle, joten todettakoon blogimme osalta tämä aihe näiltä osin käsitellyksi. Kun haluatte yhteisöllisyyttä, käyttäytykää, olkaa kohteliaita ja muistakaa hienotunteisuus. Paras tae turvallisuudesta on kerätä enemmän ystäviä kuin vihamiehiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti