lauantai 15. toukokuuta 2010

Palveluliiketoiminta ja arvomaailma

Teen harrastuspohjalta jonkin verran erilaisia valokuvauskeikkoja, tuotekuvauksesta ja live-keikoista hääkuvaukseen. Varsinkin hääkuvauksessa korostuu ajatus jonka myös IT-alan palveluyrityksissä soisin toimijoiden ottavan enemmänkin eettiseksi pohjaksi toiminnalle, kuin vaikeaselkoisiin tuotepaketteihin ujutetuksi "lisäarvoksi".

Häiden kuvaamisessa kyse on aina ja ainoastaan palvelun, vieläpä hyvin kokonaisvaltaisen palvelun tuottamisesta.  Tärkeä päivä ja ystävät joiden kanssa se on vietetty halutaan muistaa, niinä pieninä hetkinä, sekä suurena koko päivän kestävänä kuvien kautta kerrottuna tarinana. Sitä kuinka tämä toteutetaan, ei  kukaan pysty konkreettiseksi ohjekartaksi listaamaan. Tarpeen selvittäminen ja toteuttaminen ovat täysin kuvaajan harteilla oleva asia.

Kaikki esimerkiksi muistavat että hääparista ja hääparin vanhemmista pitäisi saada ryhmäkuvat, mutta kuka muistaa (varsinkaan hääpäivänä taistelustressin keskellä) isovanhemmat, kaasot yhdessä, sisarukset ja mitä erilaisimmat kaveriyhdistelmät. Olisiko ollut mukava saada kuva myös hienosta pöytäkattauksesta, tai lahjapöydästä jne. jne.? Mitä jos sormusten vaihtaminen jäi kuvaamatta koska hääpari sattuikin kääntymään siten, että kuvaajalle ei jäänyt näköyhteyttä?

Ammattilainen tietää mitä onnistuneen hääkuvauksen toteuttaminen vaatii, näkee kokonaisuuden ja kantaa vastuunsa myös asioista joita asiakas ei tajua huomioida. Kuvausten kannalta kriittisten hetkien tiedostaminen, sekä rohkea osallistuminen kuvauksen suunnitteluun yksittäisiä otoksia myöten, ovat asioita joista todellinen asiakaslähtöinen palvelu punnitaan.

Tilaajalla ei myöskään useinkaan ole valokuvauksellista taustaa ja niinpä heille on merkityksetöntä informaatiota millainen kamera sinulla on, aiotko käyttää salamaa vai luonnonvaloa, onko sinulla zoom- vai primelinssejä, saati niiden valovoima.  He ovat pitäneet kuvistasi niiden toiminnallisuuden vuoksi, eivät teknisen vaikeusasteen hurmaamina . Referenssikuvat ovat tietenkin usein ainoa konkreettinen tapa arvioida kuvaajia, mutta kuten yllä on jo todettu, ne ovat onnistuneen kokonaisuuden kannalta yllättävän pienessä roolissa. Yksittäisiä onnistuneita otoksia tulee aina ja niitä on mukava laittaa referensseihin, mutta entä onnistunut kokonaisuus, joka vieläpä kertoisi tarinan?

Taas pääsemme kuvaajan vastuuseen päivän jokaisena hetkenä. Onko luonnonvaloa koko päiväksi, vai elämmekö aikaa jolloin esimerkiksi ulkokuvauksia täytyy aikatauluttaa auringon mukaan. Haluamme hääpotretin rannalla, mutta mihin kellonaikaan aurinko on sijoittunut taivaanrantaan siten, että se palvelee tarkoitustamme eikä varsinkaan estä kuvausta täysin? Entä onko kuvaajalla tarpeeksi varalaitteistoa keikan loppuun viemiseksi kamerarikon tapahtuessa? Kai kuvat ovat jossain muuallakin jo päivän mittaan tallessa kuin sillä ainoalla muistikortilla? Selittelyt eivät lämmitä ketään jos päivän päätteeksi potretti jouduttiinkin ottamaan sisällä, tai pahimmassa tapauksessa kuvasaldo on pyöreä nolla. Kuvaajan on tiedostettava nämä asiat ja niihin on osattava ottaa kantaa hyvissä ajoin.

Oli kyse sitten hääkuvauksesta tai tietotekniikkapalveluiden tarjoamisesta, pätevät täysin samat säännöt. Kyse on ideologisesta asiasta. Suhtautumisesta työhön ja palvelun toimittamiseen. Huomioonottamisesta ja vastuun kantamisesta siitä, että asiakas saa palvelua joka tukee häntä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hääkuvauksessa lopputuote on aina se yli tuhannesta kuvasta valikoitu 50-100 parasta jälkikäsiteltyä, joista varmasti löytyy parikymmentä loistavaa otosta referensseiksi ja tauluiksi, mutta mistä tulee se viimeinen silaus joka tekee palvelusta täyden rahan arvoista? Se ei tule sopimustekniikasta, tarkoista vastuualueiden määrittelyistä, eikä teknologiaratkaisuista. Se tulee arvomaailmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti