torstai 5. toukokuuta 2011

Sosiaalinen turvallisuus ja virtuaalimaailma

Vaikka Suomesta ei varmaan löydy enää ketään, joka ei olisi kuullut sosiaalisesta mediasta, niin hämmästyttävän usein sosiaalisen turvallisuuden ja uuden viesintäteknologian yhteyttä ei ymmärretä.

VI Pohjanmaan turvallisuusmessujen avajaispuheessa muistutettiin tänään yhteiskuntamme perusturvallisuuteen liittyvistä asioista. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Jorma J. Pitkämäki kiinnitti huomiota pariin tietorikollisuuden ja tietoturvallisuudenkin näkökulmasta tärkeään asiaan. Hänen puheessaan huomionarvoisia yhteiskuntaamme kohdistuvia uhkia ovat mm. yksinäisyys ja syrjäytyminen. Mutta heti perään tuli tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen. Etenkin lasten ja nuorten osalta sosiaalistuminen ja yhteiskunnan täysivaltainen jäsenyys ovat yhä haastavampia asioita. Puhumme koulukiusaamisesta, aikuiskontaktien puutteesta ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä.

Tieto- ja viestintätekniikan uhka esiteltiin siitä näkökulmasta, että se mahdollistaa esimerkiksi koulu- ja työpaikkakiusaamisen laajentumisen uusille alueille. Ja etenkin lasten ja nuorten ollessa kyseessä, nämä ovat alueita, joita me aikuiset emme välttämättä tunne. Ja tässä kohtaa on juuri kyseisten uhkien keskinäinen linkki: Samoin kuin me opimme yhteisömme täysivaltaiseksi jäseneksi sosiaalisessa kanssakäymisessä perinteisissä tilanteissa, opimme sitä myös teknologiapohjaisissa viestintäympäristöissä. Juuri siinä arkipäiväisessä vuorovaikutuksessa opimme ne yhteiset pelisäännöt, joilla toimitaan ja jotka yhteisössämme pätevät. Juuri siellä meille muodostuu kuva siitä, miten turvallinen tai turvaton yhteiskuntamme on. Kuitenkin tieto- ja viestintäteknologiaympäristöt loistivat poissaolollaan tässäkin tapahtumassa.

Tieto- ja viestintätekniikka liittyy erityisen vahvasti sosiaaliseen turvallisuuteen, sillä uusi viestintäteknologia on vain laajentanut sosiaalista toimintaympäristöämme. Se ei siis ole mikään erillinen todellisuutensa, vaan kiinteä jatkumo nykyiseen perinteisin aistein havaittuun maailmaamme. Jos lapsemme saavat kasvaa virtuaaliympäristöissä itsenäisesti, ei lopputulos välttämättä ole fiasko, mutta ainakaan se ei ole kontrolloitu. Myös keinomme tukea lapsia ja nuoria heidän kehityksessään ovat olemattomat, jos he viettävät osan ajastaan todellisuudessa, jota heidän vanhempansa eivät tunne. Mediakasvatusseura ry:n Lasten mediabarometri 2010 –tutkimuksessa todettiin, että internetiä käyttää vähintään kerran viikossa jo yli 40% kuusivuotiaista. Tulevaisuus on siis jo täällä.


Vain kasvatuksen ja opetuksen kautta voimme vaikuttaa siihen millaiseksi teknologiset viestintäympäristömme kehittyvät ja miten tehokkaasti me niitä kykenemme hyödyntämään. Teknologia tarjoaa kontrollikeinoja ja työkaluja, mutta vasta kasvatus ja opetus tuo turvallisuuden, tehokkuuden ja monimuotoisuuden mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti