maanantai 22. maaliskuuta 2010

Narsismi, kulttuuriset tekijät ja työyhteisö

Tämänkertaisessa kirjoituksessani en tule käyttämään juurikaan lähdemateriaalia, vaan tavoitteena on purkaa narsistisen ihmisen kuvaa omien käytännön kokemusten sekä linkkeinäkin esiteltyjen lukukokemusten kautta. Puhun alla olevassa kirjoitelmassa ”narsistista” viitaten sillä ihmiseen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Teen sen kuitenkin vastoin tahtoani, sillä harvoin asiat ovat niin yksinkertaisia, että ne voidaan yksipuolisesti diagnosoida ja kategorisoida johonkin lokeroon. Etenkin narsistin kohdalla pohjana – vallan mahdollistajana - toimii usein epäterve tai ongelmallinen yhteisö. En toki väitä, että sekään olisi syy. Tavoitteena tällä kirjoituksella on osoittaa, että syytä ei tarvitse edes tuntea ongelman ratkaisemiseksi. Narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistamisessa suurin ongelma on se, että piirteet, joita narsistilla esiintyy, ovat ihan tavallisia, useimmissa ihmisissä esiintyviä piirteitä. Niiden kärjistyneisyys, voimakkuus ja pakonomaisuus erottavat terveen sairaasta. Lähdemateriaalissa puhuttiin oman edun tavoittelusta, itsekeskeisyydestä, muiden hyväksikäyttämisestä, omantunnon puuttumisesta, megalomaanisuudesta ja aitojen tunteiden puuttumisesta. Kaikilla meillä esiintyy näitä. Jokainen joutuu tämän päivän yhteiskunnassa ajamaan omia tai vähintään perheensä etuja, jokainen tarvitsee myös omaa rauhaa ja vapautta ja monella meistä on toiveita ja haaveita, joita jotkut voivat pitää jopa suuruudenhulluina. 

Tietyissä tilanteissa jonkun ratkaisut voivat tuntua hyvin epäeettisiltä. Joku ei voi käsittää, miten joku toinen voi syödä tehotuotettua lihaa ja sulkea silmänsä siltä suurelta määrältä kärsimystä ja tuskaa, mitä on aiheutettu puolustuskyvyttömälle osapuolelle. Toisten mielestä tällainen henkilö ole tarpeeksi kunnianhimoinen tai itsekeskeinen, kun hänellä on aikaa ajatella niinkin vähäpätöistä asiaa kuin tuskan tuottamista eläimille. Ihmiset haluavat myös koko ajan halvempia ja parempia tuotteita nopeammin. Se tarkoittaa sitä, että köyhimmissä maissa on käytettävä lapsityövoimaa ja riistettävä paikallisia ihmisiä työsuhteissa. Maissa joissa ei ole kuultukaan ammattiliitosta ja joissa voidaan pakottaa aseella liukuhihnalle. Tämä kaikki vain siksi, että meillä voi ammattiliittoon kuuluva – omien työolojensa puolesta lakkoileva - henkilö ostaa uuden kivan paidan, vaikkei sitä välttämättä tarvitse. Ihmisoikeudetkin koskevat vain länsimaita – siis Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Tosin ei varmaan pitkään, kun katsoo esimerkiksi lakko-oikeuden rajoituskeskusteluita. Kaikki on siis maailmassamme hyvin suhteellista. Tämä kaiken suhteellistaminen ja etiikan rajojen aktiivinen häivyttäminen yhteiskunnassamme on eräs tekijä joka mahdollistaa tämänkaltaisten ilmiöiden, kuten narsistisen persoonallisuushäiriön, nousemisen ongelmaksi. Tällainen yhteiskunta alkaa jopa suosia tietynlaisia persoonallisuuden ja kehityksen häiriöitä, kuten on julkisessa keskustelussa usein todettu.

Narsisti on hyvä peittämään omat keinonsa, koska hän tietää niitä tarkkailtavan. Omien etujen ajaminen naamioidaan lapsen tai perheen etujen tavoitteluksi. Tunteita jäljitellään hyvin paljon, koska usein ainoa asia mihin narsisti voi vedota, ovat juuri tunteet. Ja kun niitä käytetään, niissä opitaan olemaan aito. Jopa niin pitkälle, että niihin saatetaan jopa uskoa itse. Omien kokemusteni mukaan, ongelmatilanteissa joutuu puntaroimaan juuri tunteita. Etenkin niiden oikeutusta, aitoutta ja arvottaa niitä keskenään. On käsittämättömän vaikeaa arvottaa ihmisten tunteita, vielä kun koko ajan on tunne, että näin ei saisi tehdä, ettei kukaan ole meistä toistaan tärkeämpi. Tässä piilee eräs hyvin tehokkaasti alistava työkalu narsistilla. Jos hyökkäät hänen tunteitaan ja elämänkatsomustaan vastaan, hän leimaa sinut narsistiksi. Terve ihminen kykenee myös tunnistamaan itsekeskeisyyden ja sen omalletunnolle aiheuttama taakka alleviivaa narsistin leiman uhrissa. Jos taas käytät hänen työkalujaan, olet pelissä mukana ja kun pelaat hänen säännöilläsi, et enää voi olla rehellinen muille. Sen jälkeen pelkäät vain omaa paljastumistasi.

Narsistit leimataan usein älykkäiksi, mutta sitä he eivät välttämättä ole. Että valtaa voi käyttää toiseen ihmiseen, on kyettävä vetoamaan johonkin tekijään ihmisessä. Täysin välinpitämätöntä ihmistä on vaikea saada kiinnostumaan. Olisi mielenkiintoista pohtia pidempään, missä määrin markkinointi ja arvoihin liittyvä mainonta sekä kulutuskäyttäytyminen luo pohjaa sille, että ihmisten on helpompi ”ostaa” arvoja ja mielikuvia itselleen, mutta en sitä tee tässä. Suurin osa narsistin vallasta yhteisöissä perustuu juuri tähän, että he saavat ihmiset pelaamaan heidän säännöillään. Pienikin rike – jonka siis terve ihminen tunnistaa rikkeeksi – sitoo hänet automaattisesti ihmiseen, joka hänet tekoon yllytti. Sen jälkeen sosiaalinen paine huolehtii lopusta. Terveen pitää narsistin joukoissa usein hänen oikeudentajunsa ja omatuntonsa syyllisyyden kautta. Harva narsisti on niin ovela, että kykenee pyörittämään koko maailmaa tahtonsa mukaan. Suuri osa vallankäytöstä on juuri tätä yhteiskunnassa osin hyväksyttyihin egoismin ja oman edun tavoittelun piirteisiin vetoamista muissa ihmisissä. Sosiaalinen paine yhteisössä huolehtii lopusta.

Mielikuvat, brändit ja ulkoisiin tekijöihin liittyvät vaatimukset ovat myös korostuneita yhteiskunnassamme. Harvoin työhön haetaan ihmistä, joka osaa kohdata toisen ihmisen luonnollisesti, toisena ihmisenä. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtäviin haettaessa näkee usein melko suoriakin viittauksia, joista voi päätellä halutun iän, sukupuolen ja ulkonäön. Tätä määrittelyä näkee myös muiden kuin ulkonäköön liittyvien arvojen osalta, joita henkilön työssä pitäisi edustaa. Tämä vaikuttaa usein siihen, että ihmisten pärjätäkseen työelämässä on luotava työrooleja, mietittävä esiintymistään ja omaa ”brändiään”. Tässä kohtaa työnantaja kuokkii valmista peltoa jollekin tasapainottomalle ihmiselle kylvettäväksi. Narsisteilla on myös taipumus esittää itsensä yleensä näiden arvojen yläpuolella – jotenkin aidompana kuin muut. Vaikkakin asiat, joista hän uskoutuu, ovat usein täysiä satuja. Mutta näiden avulla luodaan lisää niitä pieniä salaisuuksia, joihin vedota.
On aivan luonnollista, että narsisti keskittyy itseään heikompiin ihmisiin. Siis sosiaalisesti heikompiin, vaikka mukana voi olla joskus ihan fyysisenkin uhan kautta aiheutettua pelkoa. Mitä monipuolisempi on keinovalikoima, sen parempi narsistille. Suurimmaksi osaksi kyseessä on narsistinkin kohdalla kuitenkin selviytymiskeino. Jos ihminen on fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa ja tasapainoinen, ei hän todennäköisesti tarvitse epäterveitä työkaluja pärjätäkseen. Itse liitän jotenkin narsismiin aina kyvyttömyyden tai riittämättömyyden tunteen pärjätä omana itsenään. Useinkaan kyseessä ei ole tiedostettu tunne, vaan taustalla voi olla hyvinkin varhainen traumatisoituminen. Tiedostamattomuudesta kertoo myös usein se, että narsisti ei välttämättä ole tunteeton siinä mielessä, etteivätkö tunteet ohjaisi käyttäytymistä. Vaikka tunteet olisivat näyteltyjä, voi ajan myötä käydä niin, että narsisti itse kokee ne oikeiksi. Samoin kuin käy hänen tarinoidensakin kanssa. Kun tarpeeksi kauan toistaa tiettyä asiaa, se muodostuu itselle totuudeksi ja integroituu osaksi kokemusmaailmaa. Tosin kokemuksen pinnallisuus ja epärealistisuudet tai ristiriitaisuudet voivat paljastaa sen epäaidoksi ulkopuoliselle – terapian myötä ehkä keksijälle itselleenkin. Tunteiden kokemisen myötä voi käydä samoin. Todellisuuden vääristyminen narsistin ja hänen lähipiirinsä osalta on eräs suurimpia haasteita. Mihin voi luottaa ja mikä on aitoa, ovat jatkuvasti pohdinnan alla.

Edellä mainituista syistä narsismista ei voi kukaan järkeillä itseään vapaaksi. Prosessi on hidas ja tuskallinen myös henkilölle itselleen ja oma yhteisö on yleensä juuri se, mikä narsistin pakottaa jatkamaan toimintaansa. Tietenkin suurin osa siitä on kuviteltua, mutta täytyy muistaa, että se on henkilölle itselleen totta. Paraneminen edellyttää totuuden hyväksymistä, vallasta luopumista ja aitoutta, joka siinä kohtaa on suurin uhka narsistiselle henkilölle itselleen. Joskus narsismiin saattaa liittyä myös tietynlaisia kaikkivoipaisuuden kuvitelmia, jolloin vallan tunteesta luopuminen on erittäin iso asia subjektiivisella tasolla. Paraneminen vaatii koko minäkuvan ja kokemuksen omasta itsestä hajottamista paloihin ja uudelleenrakentamista. Tämän päivän yhteiskunta ei vaatimuksineen ole siihen ollenkaan hyvä paikka. Ei etenkään työyhteisö, jossa työntekijöihin kohdistuu suuria odotuksia, on uhka töiden loppumisesta ja mahdollisesti henkilökohtaisen elämän toimeentulon ollessa kiinni siitä yhdestä työstä. Vielä jos aviopuolison tai vanhemman roolikin on näytelty, on paranemisprosessissa luvassa narsistille ”pelkkiä tappioita”.


Keinot työyhteisössä


Työyhteisöissä paras keino vaikuttaa tällaisessa tilanteessa on mielestäni työympäristö ja ilmapiiri. On helpompaa vaikuttaa terveisiin, tasapainoisiin yksilöihin kuin parantaa sairautta olematta psykoterapeutti. Parhaat aseet narsismia vastaan ovat juuri aito toisista ihmisistä välittäminen, vahva eettisyys ja oma avoimuus. Kun ihmiset kokevat olevansa turvallisessa ympäristössä, ei mahdollinen narsismi koskaan nouse välttämättä edes ongelmaksi. Tai jos nouseekin, se kääntyy usein itseään vastaan. Narsistisen henkilön elämässään tietoisesti kohdanneet ovat joko niitä, jotka tietävät paranemisprosessin vaikeuden tai sitten välit henkilöön on vaan joskus katkaistu – omasta tai toisen osapuolen toiveesta. Useimmiten narsistin tunteneet ovat varmaan jälkimmäisiä ja aika usein narsisti itse ajaa itsensä tilanteeseen, jossa välit on katkaistava. Kun narsisti ei saa jalansijaa yhteisössä, ymmärtää hän usein itsekin hankkia ympärilleen uuden yhteisön. Narsisti harvoin tyytyy olemassa olevaan tilanteeseen, ellei hänellä ole mahdollisuutta kasvattaa valtaansa. Pelistä tulee usein pakkomielle ja niinpä esimiesasemassakin toimiva narsisti ajautuu joskus muualle – etenkin ellei hän saa tukea vääristyneelle minäkuvalleen työyhteisöstä.

Haaste monelle ihmiselle on vielä tänäkin päivänä roolien ristiriitaisuus, vaikka varmasti tilanne on menossa parempaan. Toisen ihmisen hyväksyminen, suvaitsevaisuus ja avoimuus ovat usein vaikeita asioita, mutta juuri niiden negatiivisissa puolissa piilee narsistin aseet. Etenkin työhön suhtaudutaan monin eri tavoin, toisten mielestä siellä ollaan vain töissä, toisten mielestä se täytyy olla mielekästä ja antaa elämälle muutakin kuin rahan. En pidä kumpaakaan ongelmallisena, jos ihmiset tuntevat toisensa, heihin kohdistetuista odotuksista voidaan keskustella ja työyhteisössä voidaan käsitellä myös tunteita. Huomioitavaa on, että ”voidaan käsitellä” ei tarkoita samaa kuin ”on käsiteltävä”. Vähintään esimiehen on kyettävä luomaan suhteet alaisiinsa siten, että ongelmien ilmaantuessa ne edes tunnistetaan. Avoimuus ja solidaarisuus työpaikoilla ei paranna ketään narsismista, mutta se vie tällaiselta henkilöltä aseet työyhteisöä vastaan. On myös varottava luomasta työyhteisöstä "keinotodellisuutta", paikkaa jossa pätisivät muka jotkut "bisneksen lait". Ihminen on ihminen joka paikassa - sehän on juuri narsistisen persoonallisuushäiriön oire muuttua konemaiseksi suorittajaksi ja työntää inhimillinen puoli syrjään.

Lopuksi on muistettava, että narsismi ei ole mikään yleinen ilmiö. Sen diagnosoinnilla ei työyhteisö myöskään voita mitään. Yleensä vain häviää siinä syyttelyjen ja rikkirepimisen prosessissa, mikä diagnoosin yrityksestä seuraa. Jopa hajoaa täysin työolojen muuttuessa mahdottomaksi. Työyhteisössä ei pitäisi koskaan lähteä hakemaan syitä tai syyllisiä vaan lähteä miettimään aina keinoja parantamiseen. Kukapa meistä ei haluaisi olla töissä avoimessa, turvallisessa, toisia ihmisiä kunnioittavassa ja eettisessä yrityksessä? Jo ilman ongelmia, on tuollainen työyhteisö mielestäni erittäin tavoiteltava.

Lisää lukemista aiheesta 
Healing Eagle, Narsismista selviäminen, http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html Narsistien uhrien tuki ry., www.narsistienuhrientuki.info Web-keskustelu,http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1668605/narsisti-hidas-hylkaamaan-uhrejaan/ Markku Vuori, 2005, www.ihminentavattavissa.net,http://www.ihminentavattavissa.net/pdf/yksinaisyys.pdf Tiina Ranta, 2010, Laurea Optima, työtila 2010 A HENKILÖTURVALLISUUS, julkaisematon tehtävänantoluina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti