torstai 10. lokakuuta 2013

Poliisin resurssit vai asiakkaan ongelma?

MTV3 uutisoi 9.10 verkkosivuillaan ja 45 minuuttia -ohjelmassa, miten poliisi ohjaa asiakkaita yksityisetsiville resurssien puutteen vuoksi. Sama ilmiö näkyy meillä tietoturvapuolella, mutta onko syynä vaan poliisin resurssit?

Kuuluuko sitten poliisin perustehtäviin ratkoa uskottomuutta, johon 45 minuuttia -ohjelman juttu keskittyi? Tai onko se poliisin asia, jos vakuutusyhtiö haluaa varmistaa, että työkyvytön on ihan oikeasti työkyvytön? Onko poliisin tehtävä varmistaa, että kaikki on kunnossa myös silloin, kun ei ole mitään syytä epäillä rikosta tapahtuneen?

Sama ongelma on usein tietotekniikkapuolella. Poliisille viedään tietomurtoepäilyjä, yrityksen tietoaineistojen vuotoepäilyjä, kilpailukieltojen rikkomisepäilyjä ja vastaavia ilman, että on mitään näyttöä siitä, että mitään olisi edes tapahtunut. Parhaimmillaan tietomurtoepäily perustuu vain siihen, että rahaa ei ole tilillä niin paljon kuin ennen, vaikka kirjanpitokin osoittaa kannattavuuden laskua. Ja jos kynnys ylittyykin tutkinnan käynnistämiseen, on organisaation tietotekniikkaratkaisut toteutettu niin, että näyttöäaineistoa ei enää saada, kun vihdoin poliisille asti päästään.

Täytyykö poliisilla olla resursseja tällaiseen työhön? Ellei ole pitänyt huolta omasta parisuhteestaan, onko se poliisin tehtävä ratkoa sen ongelmia? Ellei ole pitänyt huolta omasta tietotekniikkaympäristöstään, onko se poliisin tehtävä korjata jäljet, kun jotain sattuu? Poliisihan täyttää tässä vaan omaa velvoitettaan kansalaisten neuvomisessa ja ohjaamisessa, kun ohjaa heidät sellaisten palveluiden äärelle, joita he tarvitsevat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti