perjantai 4. marraskuuta 2016

Tietoturva-ajatuksia ja golfia

Mitä tietoturva tarkoittaa yrityksessäsi?

  • virustorjunta?
  • palomuuri?
  • kassakaappi?
  • kameravalvonta?
  • salasanat?

Useimmiten tietoturva on “kunnossa” kun virustorjunta ja palomuuri on ajan tasalla - NÄIN AINAKIN AJATELLAAN.

Riippuen toki yrityksestä tämäkin joskus riittää, mutta usein nämä kaksi asiaa ei tee yrityksestäsi vielä tietoturvallista. Ajatellaan, että koneet ja laitteet asiallisine ohjelmistoineen ja komponentteineen tekee yrityksestä tietoturvallisen.

Ajatellaampa asiaa nyt toisesta kulmasta. Mikäli golflyönti ei onnistu niin katsotaan mailan lapaan tai syytetään kulunutta grippiä ja unohdetaan katsoa itse mailasta pitävää yksilöä. Sama pätee koneisiin ja laitteisiin. Esimerkin taustalla on kuitenkin se, että me yksilöt niitä koneita ja laitteita käytämme; tavalla tai toisella.

Miten me yksilöt toimimme laitteiden kanssa julkisilla paikoilla, miten itse tiedämme / tunnistamme tietoturvaan liittyvät riskit yrityksessämme ja mikä tärkeintä, miten ennaltaehkäistä ettei tilanteita pääse tulemaan. “Kyllä MINÄ tiedän, miten toimia tietoturvallisesti koneiden kanssa, koska meille on tehty tietoturvaohje”, sanoi eräs toimitusjohtaja. Hyvä niin, mutta tietääkö muu henkilöstösi miten toimia ja ennaltaehkäistä riskitilanteita (varsinkin ne liikkuvat “myyntitykit”)?

Meillä ihmisillä on tapana olettaa asioita. Oletamme, että kerran tehty tietoturvaohje on luettu ja on koko henkilöstön tiedossa. Väitän, että usein ei näin ole. Väitän myös, että tietoturvaohjeistusta ei useimmissa tapauksissa ole käyty yhteisesti läpi vaan sen tulee jokaisen itse lukea vaikkapa kahvitunnilla. Väitän myöskin, että kerran tehty ohjeistus on jää usein päivittämättä ajan saatossa, vaikka toiminnot muutoin muuttuvat. Olenko väärässä? Oletan etten ole.

Laitetaampas vielä loppuun yksi golfiin liittyvä mielikuva, koska blogin otsikkokin sitä vaatii (perustuu tositapahtumiin).

Joka kerta ajellessani golfkentälle käyn mielessäni läpi ajatuksia tulevasta pelistä. Lyön perusvarmoja lyöntejä enkä ota turhia riskejä pelissäni. Tällä simppelillä kaavalla kuvittelen nakuttelevani kentän sen ihannetulokseen tai ainakin sen tuntumaan.

Otan työkalut pois auton perästä ja astelen itseluottamusta uhkuen ensimmäiselle lyöntipaikalle. Muutama harjoituslyönti ja putti lämmittelyksi, jonka jälkeen olen valmis toteuttamaan suunnitelmaani. Ykköstiillä vakuuttava katse horisonttiin (niin kuin ne ammattilaisetkin tekee), mailan heilautus, hyvä kontakti palloon ja loppuasento kuin telkkarissa. Pallo kentän rajojen ulkopuolelle näyttävässä kaaressa. Kysyvä katse pelikavereihin. - Saisinkohan lyödä avauslyöntini uudelleen, ilman rangaistusta? Ilmeet pelikavereille on sen näköiset etten saa. Kolmas lyönti lähtee tiiauspaikalta. Tällä lyönnillä on korvattava edellinen huono lyönti. Tällään niin lujaa kuin lavoista lähtee. Tämän täytyy lentää pitkälle. Pallo lentää hiekkaesteeseen ja sen myötä ensimmäiselle väylälle tuloskorttiin merkataan 4 lyöntiä enemmän, mitä olin autossa suunnitellut. Tunnen kuinka verisuonet räjähtelee päässä, kun ajattelen, että tämäpä lähti mukavasti liikkeelle. Enää ei tarvitse päristä kuin neljä tuntia kentällä!! Nautinnollisen nelituntisen jälkeen on mahtavaa palata kotiin kiukkuisena, nälkäisenä ja väsyneenä. Aamuksi vielä töihin. Tyypillistä harrastelijagolfarin arkea.

Niin ja se lopputulos. Mailojen vika. Ja kentän. Ei minun.

Summa summarum: Uskalla katsoa välillä peiliin. Uskalla tunnustaa tosiasiat ja pyytää osaavalta henkilöltä apua. Tämä toimii hyvin niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.

***
Matias Lampinen
Opsec Oy



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti